Haastattelu: Akatemiatutkija Teppo Särkämö

Akatemiatutkija, dosentti Teppo Särkämö on tutkinut musiikin käsittelyn aivoperustaa kuvantamistutkimusten avulla sekä sitä, miten ikääntyvät aivot käsittelevät musiikkia.

Mitä musiikki sinulle merkitsee?

-”Itse en ole muusikko, enkä ole koskaan aktiivisesti soittanut mitään instrumenttia. Rakastan musiikkia ja se on ollut aina läsnä kuuntelupohjalta omassa elämässä nuoruudesta saakka, erityisesti tapana rentoutua, purkaa stressiä ja kokea mielihyvää. Työn puolesta musiikki merkitsee lähtökohtaisesti mielenkiintoista tutkimuskohdetta ja haastetta. Haluan ymmärtää, miten musiikkia käsitellään aivoissa, mikä siinä on erilaista kuin esimerkiksi puheen käsittelyssä ja miten se vaikuttaa kuntoutuksessa. Tai sitten kun aivojen eri tyyppisiä musiikkiin liittyviä prosesseja tutkitaan, niin onko musiikki enemmän kuin osiensa summa.”

Onko omassa lähipiirissä muistisairasta henkilöä?

-”Olen siinä mielessä onnekas, että omassa lähipiirissä ei ole muistisairasta henkilöä tällä hetkellä. Itse edustan näissä tutkimuksissamme enemmän koordinoivan tutkijan roolia. Ne käytännön kokemukset mitä on saatu, ovat enemmän musiikkiterapeuteilta ja laulunopettajilta ryhmätoiminnan kautta sekä tietenkin osallistujilta itseltään kyselylomakkeilta.”

Vuonna 2014 julkaistiin tutkimus, jossa tutkittiin musiikin vaikutusta elämänlaatuun varhaisvaiheen muistisairaudessa. Olit mukana tässä tutkimusryhmässä. Mikä sai sinut lähtemään mukaan?

-”Meillä omat tutkimukset musiikista ja neurologisesta kuntoutuksesta lähtivät käyntiin jo 2004, jolloin lähdimme tutkimaan musiikin kuunteluvaikutuksia aivoverenkiertohäiriön akuuttivaiheen kuntoutuksessa ja havaitsimme, että sillä oli positiivisia vaikutuksia. Siinä vaiheessa kun saatiin tuota tutkimusta valmiiksi vuonna 2008, heräsi uusi kysymys eli voiko musiikilla olla samanlaista vaikutusta muistisairauteen. Tämä ei tietenkään ole mikään uusi kysymys ole siinä mielessä, että musiikkiterapiaa eri muodoissaan on käytetty jo pitkään erityishoivayksiköissä. Useimmiten sen käyttötarkoitus kuitenkin rajautuu dementiaan liittyvien neuropsykiatristen oireiden hallintaan jo pidemmälle edenneessä Alzheimerin taudissa, jolloin musiikkiterapian avulla pyritään lähinnä vähentämään masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta ja agitaatiota ja muita vastaavia hoivayksikössä usein havaittavia vaikeuksia.”

-”Me halusimme tutkia tätä vähän laajemmin selvittämällä, voiko myös muistisairaiden omaiset ja heidän kanssaan työskentelevät omahoitajat löytää oman ja samalla muistisairaalle yksilöidyn tavan käyttää musiikkia päivittäisessä hoivatyössä muistisairaan kanssa. Tätä varten kehitimme mallin, jossa musiikkia, joko sen kuuntelua tai sen laulamista yhdessä, käytetään enemmän valmennusmallina omaisille ja hoitajille. Ryhmämuotoisen intervention avulla pyrittiin löytämään, millainen musiikki on yksittäiselle muistisairaalle tärkeintä sieltä omasta elämästä, mihin liittyy eniten tunteita ja omakohtaisia muistoja, elämänsisältöä ja tärkeyttä. Erityisesti pyrittiin löytämään sellaista musiikkia, joka toimii yksilöidysti eri tilanteissa, joka auttaa toisaalta rauhoittumaan ja rentoutumaan ja toisaalta löytämään energiaa ja aktivoimaan. Tavoite oli, että musiikista tulisi arkihoidon apuväline, jota omainen tai hoitaja ja muistisairas käyttävät yhdessä säännöllisesti.”

Mikä oli tutkimuksen loppupäätelmä?

-”Tässä oli kyseessä vaikuttavuustutkimus, mihin osallistui yhteensä 89 muistisairas-omainen paria Helsingin ja Espoon alueelta ja heidät jaettiin siinä kolmeen ryhmään. Yhdessä ryhmässä käytettiin tuttua musiikkia nimenomaan laulamisen kautta ja yhdessä keskityttiin musiikin kuunteluun ja keskusteltiin kappaleiden herättämistä muistoista ja tunteista. Näissä ryhmissä interventio kesti 10 viikkoa ja koostui sekä viikoittaisista ryhmäsessioista että kotiharjoittelusta. Kolmas ryhmä oli kontrolliryhmä, missä ei ollut ylimääräisiä musiikkiaktiviteetteja. Havaitsimme, että kontrolliryhmään verrattuna sekä musiikin kuuntelu ja laulaminen olivat hyödyllisiä yleisen kognitiivisen toimintakyvyn kannalta, mitä mitattiin klassisella MMSE-muistiseulalla, sekä myös muilla neuropsykologisilla testeillä arvioidun tarkkaavaisuuden ja toiminnan kannalta. Kyselylomakkeilla musiikki-interventioiden havaittiin myös vähentävän masennusoireita.”

-”Kenties tärkein ja mielenkiintoisin päätulos oli se, että laulaminen auttoi parantamaan kielellisen työmuistin toimintaa enemmän kuin musiikin kuuntelu. Tulos on järkevä ottaen huomioon, että laulamisessa on kyse aktiivisesta kognitiivisesta prosessista, jossa palautetaan mieleen sanoja ja tuotetaan niitä ja onkin tärkeää, että sillä voi olla siirtovaikutusta yleisemmin muistin toimintaan. Myös lauluryhmässä olleet omaiset kokivat enemmän psyykkisen hyvinvoinnin kohenemista ja stressin vähenemistä, mikä on tärkeää ottaen huomioon sen, että omaishoitajan rooli on hyvin raskas ja kuormittava.”

-”Tuo lauluryhmässä havaittu työmuistivaikutus oli selkein niillä muistisairailla, joilla dementiaoireisto oli vielä lievällä asteella. Samanlainen tulos on saatu myös kahdessa kansainvälisessä tutkimuksessa. Näyttäisi siltä, että kognitiiviselta kannalta kaikkein tehokkain on mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kohdennettu musiikki-interventio, jossa tuotetaan musiikkia aktiivisesti ja osana ryhmää. Pidemmälle edenneessä dementiassa muistiin ja muihin kognitiivisiin toimintoihin saatavat hyödyt ovat selvästi rajallisempia, joskin musiikki sopii tässäkin vaiheessa hyvin hoidon osaksi, erityisesti emotionaaliselta ja hyvinvoinnin kannalta.”

Tätä teidän tutkimusta on referoitu ympäri maailmaa ja Suomi on muutenkin edelläkävijä muistiosaamisessa. Onko tulossa jotain uutta?

-”Meillä on tällä hetkellä käynnissä paljonkin uutta tutkimusta. Meillä on juuri alkanut viisivuotinen, Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n rahoittama laaja tutkimushanke, jossa tutkitaan laulamista ja sen aivomekanismeja normaalissa ikääntymisessä ja neurologisissa sairauksissa, erityisesti aivoverenkiertohäiriön seurauksena afasiaan sairastuneilla henkilöillä. Siinä tutkimme, mitkä aivomekanismit vastaavat laulukyvyn säilymisestä ja uusien laulujen oppimisesta afasiassa ja voiko kuorolaulu ja ryhmässä tapahtuva laulupohjainen puheharjoittelu, mistä käytetään nimitystä melodinen intonaatioterapia, olla hyödyllistä afasiaa sairastavien kielellisessä ja kognitiivisessa kuntoutumisessa sekä myös mielialassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkimme, miten musiikin herättämät emootiot ja muistot säilyvät aivoissa Alzheimerin taudin eri vaiheissa, alkuvaiheesta aina vaikea-asteiseen dementiaan.”

Pitäisikö hoito-ja sosiaalialalle suuntaavien opiskelijoiden saada opiskeluvaiheessa koulutusta musiikin hyödyntämisestä hoito-ja kasvatustyössä ja millä tavoin?

-”Ehdottomasti pitäisi. Tuo jälkimmäinen kysymys onkin sitten vaikeampi. Sen pohjalta, mitä nykyään tiedetään musiikin merkityksestä ja vaikutuksista ja sen erityislaatuisesta säilymisestä Alzheimerin taudissa, kannustaisin kokeilemaan sitä kaikessa muistisairaiden hoitotyössä, missä sen käyttö vaan on mahdollista. Haasteena on usein musiikkiin liittyvät asenteet: joko sitä ei pidetä tarpeeksi tehokkaana tai sitten ajatellaan, että sen käyttämiseksi hoitotyön osana pitäisi itse olla jotenkin erityisen musiikillisesti lahjakas tai kouluttautunut. Yhdessä Aasiassa tehdyssä laajassa tutkimuksessa kysyttiin hoitajilta musiikin käytöstä dementiahoidossa: valtaosa koki musiikin hyödylliseksi, mutta eivät olleet käyttäneet sitä työssään, koska kokivat, että heillä ei ollut siihen vaadittavia taitoja.”

-”Suomessakin sitä on ehkä totuttu liiaksi ajattelemaan, että musiikki on ammattilaisten toimikenttä ja sitä voi käyttää vain silloin, kun itsellä on jonkinlaista koulutusta tai vahva musiikkiharrastustausta. Tässä mennään mielestäni väärään suuntaan ja nostetaan kynnystä turhaan. Musiikin kuuntelua tai yksinkertaisia yhteislaulutuokioita tarvitaan, niitä on helppo järjestää eivätkä ne edellytä mitään musiikin ammattilaisuutta. Koulutetuilla musiikkiterapeuteilla ja muusikoilla on toki oma tärkeä roolinsa tarkemmin kohdennetun musiikkikuntoutuksen toteutuksessa – ja myös hoitajien kouluttamisessa niiden toteuttamiseen – mihin yhteiskunnalta pitäisi löytyä enemmän resursseja. Oli musiikkikuntoutuksen toteuttaja kuka tahansa, tärkeintä on, että lähestytään muistisairasta henkilöä yksilönä, hänen persoona ja oma musiikkitaustansa ja musiikkimakunsa huomioiden. Mikäli muistisairas itse ei kykene kertomaan, kannattaa henkilön musiikkihistoriaa kartoittaa omaisilta tai lähteä suoraan kokeilemaan vaikkapa vanhoilla ikivihreillä. Käytännön haaste tässä tietysti on sukupolvikuilu iäkkäiden muistisairaiden ja nuorempien hoitajan välillä, joille heidän nuoruuden musiikkinsa ei ole tuttua.”

-”Meillä on yksi hanke menossa, missä keräämme aineistoa kansanlaulujen ja 50-70-lukujen laulujen tuttuudesta sekä niiden emotionaalisesta merkityksestä ja niihin liittyvistä omakohtaisista muistoista terveillä ikääntyneillä sekä myös dementiaa sairastavilla. Yhtenä käytännön tavoitteena tässä on saada luotua sellaista vanhanajan musiikin kirjastoa, jota voitaisiin käyttää hoitotyössä. Musiikkimieltymykset ja kokemukset ovat toki hyvin henkilökohtaisia, mutta tuollainen musiikkikirjasto voisi toimia lähtökohtana yksilöityjen musiikkivalintojen tekemiselle. Oikean musiikin löytämisen jälkeen toinen tärkeä pointti on tunnistaa, missä arjen tilanteessa sitä pitäisi käyttää, jotta siitä olisi eniten hyötyä.”

-”Viime aikoina käydyssä keskustelussa dementian lääkkeettömästä hoidosta on esitetty, että musiikki voisi tavallaan olla lääke, ”musiikkipilleri”, jota voitaisiin käyttää lääkehoitoon rinnastettavalla tavalla. Tässä on hyvä muistaa, että musiikki ei ole mikään ihmelääke, jolla voitaisiin vaikuttaa pitkäkestoisesti muistisairaan kognitioon ja mielialaan. Samaan hengenvetoon kuitenkin sanoisin, että jos musiikkia voidaan todella käyttää suunnitelmallisesti ja toistuvasti, lyhyissä tuokioissa montaa kertaa päivässä, voidaan sillä mahdollisesti saada aikaan samanlaisia vaikutuksia. Tätä pitäisi ehdottomasti tutkia. Esimerkiksi Ruotsissa on tutkittu ns. hoivalaulun käyttöä dementiahoidossa ja on havaittu, että jos hoitaja laulaa vaikkapa vaikeasti muistisairaan pesutoimia tehdessään, sujuvat ne paremmassa vuorovaikutuksessa ja rauhallisemmin. Tällaisella musiikin kohdennetulla käytöllä ja sen tutkimuksella voidaan kenties tulevaisuudessa päästä tilanteeseen, jossa muistisairaiden usein hyvinkin raskasta oireenmukaista lääkehoitoa voidaan lähteä asteittain purkamaan musiikkia lisäämällä.”

THL:n FINGER-tutkimuksessa tuotiin esiin musiikin ennaltaehkäisevä vaikutus muistisairauteen sairastumisessa. Miten paljon musiikkia pitää kuunnella, että vaikutus on tehokas ja onko live-musiikki parempi vaihtoehto?

-”FINGER:issä käytettiin monitekijäinterventiota, jossa musiikki oli mukana yhtenä komponenttina mm. liikunnan ja kognitiivisesti stimuloivien pelien lisäksi. Meillä ei ole vielä paljoakaan tietoa siitä, mikä on musiikin valikoiva vaikutus muihin aktiviteetteihin verrattuna ja se paljon musiikkia pitäisi käyttää esimerkiksi muistisairailla. Meidän omassa tutkimuksessa aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutuvilla saatiin positiivisia tuloksia akuuttivaiheen kuntoutumisessa silloin, kun musiikkia kuunneltiin vähintään tunnin päivässä ensimmäisen kahden kuukauden ajan. Rappeuttavien aivosairauksien, kuten dementian, kohdalla on kyse aika erilaisesta prosessista myös aivojen kannalta eikä siinä voida ehkä odottaa samanlaisia neuroplastisia kuntoutusvaikutuksia. Aktiiviset, ryhmämuotoiset musiikki-interventiot ovat tehokkaampia muistisairailla kuin musiikin kuuntelu, varsinkin sairauden alkuvaiheessa, ja niitä olisi hyvä olla useamman kerran viikossa. Tätä tarkemmin en määrästä osaa tällä hetkellä sanoa.

-”Live-musiikista on tehty muutamia laadullisia tutkimuksia, joissa on vertailtu nauhalta soitettujen ja muusikon livenä esittämien musiikkikappaleiden vaikutusta ja on todettu, että emotionaalinen ja vireystilavaikutus on suurempi live-musiikilla, varsinkin jos muistisairaat voivat osallistua siihen itse. Kyllä se olisi tärkeätä, että iso osa hoitotyössä käytettävässä musiikista olisi live-pohjaista, mutta tämä ei tarkoita ei aina pitäisi olla joku ammattilainen sitä tekemässä. Myös sairaalamuusikkotoiminnassa on paljon kehittämistä hoitokulttuurin puolesta Suomessa, esimerkiksi Englannissa sairaalamuusikoita on paljon enemmän ja siellä työn rahoitus toimii enemmän lahjoitusvaroin kuin Suomessa.

-”Tulevaisuuden kannalta yksi suurimpia kysymyksiä on, miten musiikki-interventioita voidaan kohdentaa erityisesti varhaisen vaiheen alkaviin muistisairauksiin eli ns. lievän kognitiivisen heikentymisen (MCI) vaiheeseen, ennen dementiasairauden diagnoosia, kun henkilö asuu vielä kotona omaisten tuen avulla. Tässä vaiheessa kognitiivinen reservi eli aiemmasta koulutuksesta ja työelämästä saadut kokemukset sekä myös aivoja stimuloivat harrastukset ovat osaltaan määrittämässä, miten taudinkulku etenee ja kuinka kauan kotona pystyy selviämään. Musiikin roolin selvittäminen tässä yhtälössä on yksi niistä musiikkikuntoutuksen alan Graalin maljoja, mitä nyt isolla työllä etsitään. Toivotaan, että se löytyy.”

Miten musiikin hyödyntäminen muistisairaan arjessa vaikuttaa omaishoitajan jaksamiseen?

-”Meidän omassa tutkimuksessa havaittiin, että lauluryhmässä olleet omaishoitajat kokivat vähemmän yleistä psyykkistä stressiä ja kuormittuneisuutta lähimmäisen tai omaishoitajansa roolissa. Laadullisesti tuli paljon sellaisia kommentteja siitä, että tämä tarjosi hauskaa tekemistä ja mahdollisti myös erilaisen vuorovaikutuksen muistisairaan kanssa, mikä arjesta puuttui. Se on senioripariskunnille usein valtava haaste kun sairaus tulee mukaan elämään ja muuttaa dynamiikkaa parisuhteessa sekä hankaloittaa arjessa selviämistä ja tuo taloudellisia rasitteita. Omaishoitajille tämä on usein äärimmäisen raskasta ja kuormittavaa. Yhdessä laulaminen – tai musiikki yleensäkin – tarjoaa mahdollisuuden hetkellisesti rikkoa sitä painetta ja ristiriitoja ja palata niihin positiivisiin aikoihin ja yhteisiin muistoihin, mitä lauluihin usein liittyy, varsinkin pitkässä parisuhteessa. Kuuluisa neurologi Oliver Sacks on kauniisti sanonut, että muistisairaudessa musiikki voi hetkellisesti palauttaa henkilön aikaan, joka oli paljon rikkaampi ja sitä kautta toimia porttina aiempaan elämään ja persoonaan ennen sairautta. Tätä kautta myös omaiset voivat jakaa tunteita ja muistoja muistisairaan kanssa. Musiikki voi toimia omaishoitajille myös omana virikkeenä ja henkireikänä ja monet tutkimukseemme osallistuneet omaiset kertoivat innostuneensa sen jälkeen jatkamaan omia musiikkiharrastuksiaan, vaikka liittymällä kuoroon.”

Muuttuuko musiikkimaku sairauden edetessä eli muistisairauden aikana usein sairastunut palaa nuoruutensa aikoihin, joten näkyykö tämä myös musiikkimaussa?

-”Tätä ei ole koskaan tarkemmin tutkittu, mutta omasta tutkimuksesta saamiemme kokemusten pohjalta vaikuttaisi, että muistisairauden edetessä musiikin tuttuuden merkitys korostuu ja hakeudutaan enemmän juuri lapsuuteen ja nuoruuteen painottuvan musiikin pariin. Muistisairauksien yhteydessä puhutaan retrogeneesi-ilmiöstä, mikä tarkoittaa, että opitut taidot ja myös muistot katoavat sairauden edetessä ikään kuin käänteisessä järjestyksessä kehitykseen nähden, eli uusimmat ensin, ja se, mitä on lapsuudessa opittu ja koettu säilyy paremmin. Musiikki ei ole tässä mielessä poikkeus.”

-”Sosiaaliselta kannalta ja kuntoutuksessa käytettävän musiikin kannalta hyvin mielenkiintoinen kysymys on, mitä tapahtuu tulevaisuudessa kun muistisairaissa tapahtuu tietty sukupolvenvaihdos. Nyt muistisairaille yhteistä musiikkia ovat erityisesti sodanjälkeinen, 50-60 luvun suomalainen iskelmää, mutta suurten ikäluokkien kohdalla tämä tulee olemaan 60-70 luvun musiikkia, Beatlesia ja muuta. Mitä nuoremmista ikäpolvista puhutaan, sitä enemmän yhteinen musiikillinen ”pääoma” on pirstaloitunutta, sisältäen laajemman kirjon musiikkia ja erilaisia musiikkigenrejä. Tämä tulee olemaan oma haasteensa musiikin käytössä hoitotyössä, jolloin yksilötasolla merkityksellisen musiikin löytäminen tulee työläämmäksi ja tarvetta on myös erilaisille musiikkityökaluille.

-”Esimerkiksi Englannissa on mahtavia innovaatioita ja sovelluksia, kuten ”Playlist for Life”, jolla voidaan yksilöidysti rakentaa soittolistoja eri vuosikymmenten musiikista. Mielestäni todella hieno on ajatus myös eräänlaisesta musiikkitestamenttista, johon alkavaa muistisairautta epäilevä henkilö voisi kirjata itselleen tärkeimmät kappaleet ja joka sitten välittyisi omaisille ja hoitohenkilökunnalla läpi hoitoketjun. Tai henkilö voisi musiikkikappaleita kuunnellessaan dokumentoida ja tallentaa niiden herättämiä omakohtaisia muistojaan ja jakaa ne sitten nuoremmille omaisille. Tällaisia työkaluja tarvitaan jatkossa ehdottomasti.

Millä keikalla viimeksi kävit?

-”Viimeisimpiä kunnon keikkoja taitaa olla Flow-festivaali kesällä 2017, siellä etenkin brittiläinen indiebändi London Grammar säväytti, kun taas nuorena fanitettu Goldfrapp oli enemmän pettymys. Nostalgista oli käydä viime keväänä katsomassa myös Metallican keikka yhdessä omien poikien kanssa, jotka ovat melkein sen ikäisiä kuin itse olin bändin edellisen kerran nähtyäni.”

Mikä musiikki soi Teppo Särkämön soittimesta 30 vuoden päästä?

-”Kyllä minä luulen, että siellä soi se nuoruuden musiikki jälleen. Itse elin teini-ikää 90-luvulla eli moni sen ajan grunge- ja hevibändibändi kuten Soundgarden, Nirvana, Alice in Chains, Type O Negative ja Rage Against the Machine ovat sitä omaa musiikkikapitaalia nuoruudesta. Sen jälkeen sitten melodisempi konemusiikki, Massive Attack, Björk ja muut, joita on tullut vuosikymmenten aikana kuunneltua. Mielenkiintoista on, että kun noita vanhoja kappaleita kuuntelee, niin eivät ne jotenkin kuulosta tai tunnu samalta kuin silloin nuorena, mutta niiden kantamat muistot ja ne vanhat, sen ajan tunteet säilyvät ja palautuvat mieleen aina värikkäinä – ja varmasti säilyvät.”

Haastattelu: Marko Mustiala / 2019

Valokuvat: Ville ”Unicorn” Tarhala, Pixabay