Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Mikä sai lähtemään mukaan kampanjaan?

-Mikäs se kampanja olikaan?

-Lähinnä mie tsekkasin ketä on ollut aikaisemmin ja sieltä kautta tuli ajatus että tämä voi olla ihan hyvä juttu. Me ei monestikaan olla oltu missään kampanjoissa mukana, mutta toisaalta ei meitä ole hirveästi kyseltykään. Se voi johtua siitä, että meillä on vähän arveluttava maine. Herra Ylpön ja Stam1nan mukana olo vaikutti valintaan.

Suomessa on lähes 400 000 muistisairasta tai muistiongelmaista ihmistä. Onko omakohtaista kokemusta muistisairauksista tai muistiongelmista?

-Miulla on ollut muistiongelmia keikoilla, vaikeuksia muistaa omien biisien sanoja. Itse asiassa ei kyllä muutamaan vuoteen. Lähipiirissä ja suvussa ei ole ollut, eli sinänsä ei ole kokemusta. Mummo eli satavuotiaaksi ja siinä loppuvaiheessa kun kävin häntä katsomassa, niin saattoi luulla miehekseen. Mutta siinä iässä se on jo ihan luvallista. Eli tuollainen pieni kokemus, ei mitään suurempaa

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Jos kävisi niin ikävästi, että et enää itse pystyisi sairauden takia ilmaisemaan mitä musiikkia haluat kuunnella, niin sitä varten voi tehdä esim Spotifyhyn oman elämänsä soittolistan. Mitä biisejä tai artisteja sieltä Musiikkitestamentistasi löytyisi?

-Oho, nyt on aika paha.

-Lähetään rakentamaan tätä sillä tavalla, että tietty musiikki suljetaan heti pois. Ei missään nimessä reggaeta tai humppaa. Ne on sellaisia että karvat nousee. Ei nyky-kantria, tollaista Amerikan countrya mikä on ihan hirveätä paskaa.

-Se voisi olla sellaista vanhan liiton Amerikan countrya. Johnny Cash tulee ensimmäisenä mieleen. David Bowie on aivan ehdoton, Beatlesia pitää olla. Sitten jotain kotimaista. Kyl mie Eppu Normaalin kannalle lähtisin. Sielun Veljet tulee ekaksi mieleen. Ehkä Kauko Röyhkää voisi olla pari biisiä.

-Helvetin mielenkiintoinen kysymys. Siitä soittolistasta tulisi ihan älytön. Kaikista parasta tietenkin olisi, että siellä hyllyssä olisi miun omat levyt joista voisi itse valita. Mutta pystyisinkö mie siihen siinä kunnossa, sitä mie en tiedä.

-Iron Maiden on täysin pois suljettu. Ei missään nimessä. Mutta jotain raskaampaa saisi olla myös. Ehkä jotain Metallicaa. Pari biisiä Slayeria piristämässä. Voisi iskee vähän virtaa keppiin.

-En usko että Kotiteollisuutta olisi listalla. Mie oon aika huono kuuntelemaan omaa tuotantoa, paitsi silloin kun valmistaudutaan kiertueelle. Niistä biiseistä saa aika lailla tarpeekseen jo äänitys-ja miksausvaiheessa, eikä niihin halua hirveästi palata.

-Stray Cats, sitä pitäisi olla paljon. Pet Shop Boys ja Duran Duran, ne voisi molemmat olla listalla. Ja punkkia pitäisi olla ehdottomasti, Sex Pistolsia ja 70-luvun brittipunkbändejä. Amerikan punkista Dead Kennedys ihan ehdoton.

-Kyllä mie näillä lähtisin näin aluksi, mutta jos oikeasti rupeisin levyjä pläräämään, niin siitä listasta tulisi valtava. Mie kuuntelen himassa ja autossa paljon musaa. Olen sellainen vanhan liiton musadiggari. Vieläkin käyn hakemassa levyt levykaupasta. Mie en oikeastaan käytä Spotifya ollenkaan. Soittolistoja ei ole tehty yhtäkään. Silloin tällöin käyn siellä tarkastamassa uutuuksia että kannattaako tämä levy käydä hakemassa. Se on vähän sellainen tuntematon scene itselle. Mutta joo, siitä listasta tulisi älytön, tässä nyt oli jotain tunnetuimpia nimiä.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Stressi on yksi muistiin negatiivisesti vaikuttavista asioista. Itse olet tunnettu artisti ja työhösi kuuluu musiikin tekoa, kiertämistä ja julkisuudessa oloa. Millä keinoin pidät stressin kurissa ja miten perheesi reagoi ammattisi raskaampiin puoliin?

-Miulla stressi näkyy unettomuutena, se varmaan vähän liittyy ikäänkin, kun tuo viidenkympin raja lähestyy ja se unen tarve on vähentynyt. Mie nukun aika levottomasti. Tosin miussa on se hyvä puoli että pystyn nukkumaan missä vaan, esimerkiksi keikkabussissa. Mutta jos on tuollainen orastava stressi, mikä on aika harvoin, se näkyy tuossa unettomuudessa ja mie koitan kontrolloida sitä urheilemalla.

-Mie käyn aika paljon salilla ja rouvan kanssa käydään lenkillä ja pelataan sulkapalloa. Se on sellainen mikä auttaa meikäläiselle kovasti. Ja sitten toinen on alkoholin käyttö, jos se pysyy hanskassa. Ettei ryyppää liikaa, vaan sopivasti. Se on sellainen mikä helpottaa kovasti.

-Se miten perhe reagoi että mie oon poissa tai sulkeudun työhuoneeseen aika pitkäksikin aikaa, niin ei siitä itse asiassa ole ollut hirveästi puhetta. Mulla on 15-vuotias tytär jota ei voisi vähempää kiinnostaa, että sille on ihan sama, kunhan ruoat tulee pöytään silloin kun on sovittu. Vaimo taas tajuaa sen, että nyt sillä on työmuudi päällä, ettei kannata hirveästi häiritä. Hyvin ovat ymmärtäväisiä kyllä. Luojan kiitos.

-Se että pitäis tapella kellonajoista, kun rupeet tekeen uusia biisejä, niin sellainen peli ei vetele. Silloin kun se homma alkaa pyörimään, niin se ei kato kellonaikoja ollenkaan. Toki mie koitan tehdä sitä järkevästi, että kun oon viikonloput yleensä poissa, niin arkisin, vaikka olisi työmoodi päällä, niin mie koitan käydä siellä olohuoneen puolella kyselemässä onko kaikki ok ja mihin aikaan voitaisiin syödä. En mie siis sellainen totaalinen erakko ole siinä vaiheessa, mutta mieli on toisaalla. Se on eittämättä se huono puoli siinä.

Aivoterveyden ylläpitoon ja muistisairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu musiikin lisäksi monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja ajattelutoimintojen aktivointia? Tuleeko artistin kiinnitettyä huomiota näihin asioihin ja millä tavoin?

-Minä en ole ikinä kiinnittänyt tuollaisiin asioihin huomiota, koska ne tulee ihan luonnostaan. Mie tykkään tehdä safkaa, mie yritän tehdä monipuolista safkaa jos ei ole kiire. Liikuttua tulee ihan kivasti. Sekin on ihan luontaista, koska olen pennusta asti urheillut. Okei, 90-luku oli sellaista että se homma vähän unohtui, mutta sitten kun taas aktivoiduin, niin homma alkoi toimimaan. Musan kuuntelu ja musan tekeminen eli aivojen aktivointi tulee ihan luonnostaan. En mie ole tollaisiin ikinä kiinnittänyt huomiota. Mutta onhan tuo aika lohdullista kuulla, että nuo kaikki asiat vaikuttaa.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Pitkä ura takana ja monta keikkaa tehtynä. Onko joku jäänyt erityisesti mieleen?

-Niitä on niin helvetisti. Ihan ekaksi tulee mieleen joku Ilosaarirockin keikka, jossa meillä oli sellainen ikämiesten kuoro mukana. Ne lauloi pari biisiä meidän kanssa. Me soitettiin ihan normaali setti, mutta niille oli sovitettu kuoro-osuudet. Se kuulosti ihan helvetin hyvälle ja siitä jäi tosi hyvä maku. Toi on tavallaan ihan mahdoton vastattava. Miun pitäisi nähdä meidän keikkalista ja sieltä onkia niitä. Joku Ruisrock oli helvetin hyvä. Meillä oli ura nousussa silloin. Se oli 98-nurkilla, vittu siitäkin on 20 vuotta. Tajuttiin silloin että teltta tulee täyteen jengiä ja siitä tuli aika hyvä fiilis. Näin äkkiseltään ei pysty muita nostaan.

Paras keikkamuisto jonkun muun keikalta?

-Tota noin, se menee varmaan tuonne 80-luvun loppupuolelle. Mie näin Sielun Veljet, silloin oli vielä Dinosaur Rock Mikkelissä, ja Sielun Veljet veti sellaisen päiväkeikan että vittu järki lähti. Ne oli just julkaissut Suomi Finland-levyn ja vuosi siis oli 1989 ja muistan kun jengi jorasi ihan homona ja meikäkin 19-vuotiaana nuorena miehenä jaksoin vielä heilua keikoilla. Nykyisinhän se on sellaista kädet puuskassa kattelua, oli miten hyvä bändi tahansa. Ei pysty tanssimaan. Mutta silloin pysty, ja muistan kun se hiekkapöly nousi maasta ja suu ja sieraimet oli aivan täynnä hiekkaa sen keikan jälkeen. Siitä jäi ihan vitun hyvä fiilis. Siinä oli ihan tappamisen meininki.

-Toinen oli tietysti Sielun Veljet Lappeenrannan Torikellarissa joskus 80-luvun lopulla kun mie lensin pihalle sieltä keikalta kun olin niin innoissani siitä bändistä ja löysin itteni sieltä lavalta ja kaadoin Ismon (Ismo Alanko) mikrofonin ja niiden roudari Roger, joka soittaa nykyisin Melrosessa bassoa, nappasi nuorta Jounia korvasta kiinni ja totesi että tämä herra lähtee nyt. Se jäi vähän vituttelemaan, mutta näin jälkeenpäin ihan hyvä muisto. Että älkää tulko lavalle, saatana.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Millaisia muistitekniikoita käytät laulujen sanojen muistamisessa?

-Olen vaimoni kautta seurannut miten hän opettelee repliikkejä ja hän piirtelee käsikirjoituksiin pieniä kuvia, jotka auttavat muistamaan ne asiat. Mie ite en osaa tuollaista tekniikkaa, mutta itselläni on tekniikkana sellainen kylmänviileä, vanhan liiton pänttääminen. Toki, jos puhutaan uusimmista biiseistä, niin vaikka studiossa mie laulan ne lappujen kanssa, niin miksausvaiheessa joudun kuuntelemaan niitä niin paljon, että ne jää tuonne muistiin, mutta sitten kun mennään kiertueelle, niin se on aivan eri tilanne olla siellä lavalla ja saattaa tulla sellaisia aivopieruja, ettet muistakkaan niitä uusien biisien sanoja, mutta vanhat tulee ihan itsestään.

-Että mikä se tekniikka on millä ne saa muistamaan, niin sulla on ihan kylmänviileästi paperilaput takahuoneessa, jossa käyt ne läpi ja sä käyt himassa niitä läpi. Ja sitten sä pikkuhiljaa jätät ne laput pois. Mie en tykkää siitä että olen silloin tällöin joutunut lavalle viemään jotain lunttilappuja, missä saattaa olla vaikka säkeistöjen alut. Mun mielestä se on epämiellyttävää ja se näyttääkin jo hölmöltä. Ja mie pyrin kaikin tavoin sitä välttämään. Mutta välillä joutuu sitäkin tekemään ihan vaan sen takia että välillä saattaa kiertueen alussa olla vähän epävarma olo, että miten nämä biisit meneekään. Toki me reenataan ennen kiertueita, jolloin pystyn tekemään tätä muistelohommaa ja käymään niitä läpi. Kyllä se enemmän on just tuollaista pänttäämistä

Miten pystyt vaikuttamaan laulujen tekstien tuottamiseen? Onko joku tietty paikka tai vuorokaudenaika jolloin luovuus on parhaiten esillä?

-Mie kirjoitan aamulla ja sävellän illalla. Silloin kun mie teen uusia biisejä niin se kierto on selvä. Mie saatan illalla tehdä uuden biisin, et okei tää vois olla ihan hyvä, ja sitten meen aamulla tai yöllä työhuoneelle ja teen siitä jonkunlaisen demo-version tietokoneella ja sit mie aattelen että aamulla tarvisi keksiä tähän sanat. Ne on vasta demosanoja siinä vaiheessa ja saattaa olla ihan huuhaata, mutta siellä saattaa olla hyvässä lykyssä heti jotain. Kun on nukkunut yön yli, niin mulla saattaa olla se biisin nimi mielessä, et okei tää ja tää biisi on tän niminen ja meen nukkumaan ja kun aamulla herään niin meen tietokoneen ääreen tai sit ihan paperilapun kanssa ja kirjoitan ne demosanat aamusta ja rupeen laulaan sitä. Ja tämä toistuu joka päivä. Se on vähän sellaista tehdastyötä. Mutta helvetin kivaa tehdastyötä. Mie tykkään siitä meiningistä kun ajaa ittensä siihen tilaan.

-Mut aamulla on kirjoittelua ja sit mie saatan editoida niitä tekstejä tai tehdä valmiiksi niitä vuorokaudenajasta riippumatta. Eli se ei sillai katso sitä vuorokaudenaikaa, mutta ideointityö tehdään aina aamulla. Ja hyvässä lykyssä siitä tulee valmis teksti tai sitten se ei ole lähelläkään valmista, mutta se siinä matkan aikana asettuu.

-Olen mie pahimmillaan joutunut tekemään sellaisia korjauksia ennen laulusuoritusta studiossa, kun olen tajunnut että tässä on sellainen linja mikä ei toimi yhtään ja tähän pitää keksiä jotain. Ja viiden minuutin päästä pitää mennä tuon mikin ääreen vetään se. Eli silloinkin tulee tehtyä korjauksia. Mutta kyllä se aamu on mulle ehdottomasti paras, illalla on aina jotenkin väsynyt ettei jaksa miettiä mitään.

-Ja sen huomaa kanssa kun jää jumiin johonkin, että ei ihan tarkkaan tajua mistä tässä biisissä on kysymys, vaikka on kirjoitellut tänne näitä rivejä mutta en tajua mistä tämä kertoo, niin siihen auttaa ne yöunet. Toinen mikä auttaa helvetisti on tupakkatauot. Ne on ihan nerokkaita. Mie oon polttanut tupakkaa kolme vuotta, eli mie aloitin helvetin myöhään, 46-vuotiaana. Sekin varmaan liittyi siihen stressiasiaan, eli halusin sitä lievittää ja sit tajusin että täähän muuten auttaa ihan oikeasti mietintätyöhön, eli saat jotain säkenöintiä tuonne aivoihin. Just siinä lauluvaiheessa kun lauleskelen jotain biisiä työhuoneella ja tajuan et tässä tekstissä ei ole mitään järkeä, niin käyn tupakalla ja sit mie yhtäkkiä tajuan miten se menee. Se on nerokas keksintö. Polttakaa, ihmiset.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Miten reagoit jos sanat unohtuvat keikalla? Millaisia tunnereaktioita se herättää?

-Yleensä sieltä tulee spontaani ”Vittu!” siihen mikrofoniin. Siinä vaiheessa tyhmempikin katsoja tajuaa et nyt se mokas. Se tulee ihan itestään, et se ei ole mikään show, vaan se vituttaa ihan oikeasti, et mie en muista tätä.

-Joskus mie saatan tajuta kertosäettä vetäessä, et mulla ei ole aavistustakaan miten toinen säkeistö lähtee käyntiin. Mutta siinä vaiheessa kun se säkeistö alkaa, niin jotenkin se pullahtaa sieltä. Et nuo on kanssa aika jännittäviä tilanteita. On niitäkin tilanteita ollut, että saatan laulaa ihan omasta elämästä jotain siihen kohtaan mitä en muista. Eli ihan jotain paskaa.

-Se riippuu vähän millä tuulella olen. Jos on vähän sellainen tiukkapipomeininki niin tulee se ”vittu” sieltä ja jos on vähän rennompi ote, et ei se ole niin tarkkaa, niin saattaa tulla ihan mitä vaan omasta elämästä. Mutta pääsääntöisesti se jää aina vituttamaan ja vaivaamaan pitkään. Et sitä miettii keikan jälkeen että mitä vittua tapahtui ja miksi mie en tota pysty muistamaan.

-Ja se tarkoittaa sitä en kun seuraavana päivänä ajetaan seuraavaan keikkapaikkaan, niin matkalla käyn sitä unohtunutta kohtaa läpi ja mietin että miksi en muista tätä. Ja monesti käy niin, että siitä unohdetusta kohdasta tulee sellainen mörkö, että mokaat sen myös seuraavalla kerralla ja siinä vaiheessa täytyy vaan aloittaa se pänttääminen niin pitkäksi aikaa kun se menee vittu jakeluun. Laulaessa sun pitää tavallaan olla siinä sanoituksen ytimessä silleen että tavallaan piirrät sellaisen kartan päässäsi siitä miten tarina etenee. Jos sä vaan hölmönä pänttäät sitä, niin se ei välttämättä jää mieleen, mutta jos mietit sitä miksi se sulkee tuon oven tai avaa sen, niin se jää paremmin mieleen. Mie mietin sen biisin henkilön, että missä tilanteessa se on ja miten se juoni etenee ja mihin se loppuu.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Mitkä asiat keikoilla ovat sellaisia, jotka häiritsevät keskittymistä?

-Eturivin hyvännäköiset naiset.

-Sitten jos on ottanut pari drinkkiä liikaa, niin se häiritsee. Jos kaveri mokailee, et kuulet vääriä bassoääniä kesken biisin, niin se vähän vituttelee.

-Yleisöä seuraan tietenkin ja jos siellä jotain tapahtuu, esimerkiksi vaikka ollaan Valkeakosken Valtikassa ja jengi rupee lyömään toisiaan turpaan, niin se pikkuisen häiritsee. Et siinä vaiheessa pitää yleensä pysäyttää show.

-Tai jos jengiä on niin paljon, että se eturivi alkaa olemaan sitä paineaitaa vastaan ja naisten ilmeet alkaa olemaan tuskaisia, että nyt on tiukka paikka, niin se tietysti häiritsee. Kyllä mie seuraan mitä siellä tapahtuu.

-Kyllähän tuolla keikoilla tissejäkin vilahtaa, mutta ne häiritsevät sillai hyvällä tavalla. En valita. Siinä kyllä saattaa sanat unohtua ja silloin myös nuo prioriteetit unohtuu, että mikä on ykkönen ja mikä kakkonen. Et tässä vaiheessa ei sanoilla ole niin väliä.

Alzheimer edetessään nuorentaa ihmisen ajatusmaailmaa ja loppuvaiheessa sairastunut saattaa elää ikävuosia 10-20. Millainen Hynynen silloin olisi hoitajien ilona?

-Hirveän urheilullinen ja hyväntuulinen, ehkä aika ujo ja koittaa pysytellä pois jaloista. Mutta lähinnä sellainen helvetin hyväkuntoinen nuori mies tai lapsi. Tai teini. Kyllä se aika hiljainen olisi. Sellainen ujon hiljainen tarkkailijatyyppi. Pitää itsestään mahdollisimman vähän meteliä. Tämmöinen tulee ekaksi mieleen.

-Sellainen hyvällä tavalla jörö suomalainen. Velmu, mutta hiljainen tyyppi. Varmaan tulisi naishoitajia kytättyä sillä silmällä aika vahvasti. Se oli sitä aikaa.

Kuva ja poster design: Ville ”Unicorn” Tarhala

Haastattelu: Marko Mustiala