” …mutta mieleen jäi se tunne kun oma mummo ei tunne sua, tai loppuvaiheessa omia lapsiaan. Se on sellainen ajatus, että tämä on jotain jota en itse halua koskaan kokea.”

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Mikä sai lähtemään mukaan kampanjaan?

Toisaalta, miksi en olisi lähtenyt. Itselläni on ollut kosketusta muistisairauteen oman isoäitini kautta. Hänen kaikki muistot hävisivät. Itse olin silloin 9-14 vuotias, joten kaikkea en siitä ajasta muista, mutta mieleen jäi se tunne kun oma mummo ei tunne sua, tai loppuvaiheessa omia lapsiaan. Se on sellainen ajatus, että tämä on jotain jota en itse halua koskaan kokea. 

Toisaalta muistan myös että silloin se välillä myös nauratti, että ”nyt se keittelee jo kolmatta kertaa perunoita vaikka ruoka on jo valmiina”. Eli siinä oli lapsen kokemana humoristisia piirteitä, vaikka ne eivät humoristisia olleetkaan. Lapsena en huomannut, vaikuttiko sairastuminen omiin vanhempiini. Vanhempani olivat eronneet ennen sairastumista ja vaikka isoäitini olikin isän äiti, niin äitini kanssa kävimme häntä katsomassa loppuun asti. 

Olet toiminut Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksessä muistivaikuttajana. Mitä kaikkea siihen on kuulunut?

Kummipoikani äiti työskentelee siellä, joten hän kysyi mukaan ja sanoin kyllä. Olen ollut tapahtumissa mukana ja antanut haastatteluita. Toissa vuonna oli myös konsertti.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Jos kävisi niin ikävästi, että et enää itse pystyisi sairauden takia ilmaisemaan mitä musiikkia haluat kuunnella, niin sitä varten voi tehdä esim. Spotifyyn oman elämänsä soittolistan. Mitä biisejä tai artisteja Musiikki Testamentistasi löytyisi?

Itse asiassa se löytyy jo Spotifysta, siellä on monen sadan kappaleen lista. Musiikki luo niin vahvoja tunnemuistoja. Sinne täytyisi kyllä varmaan lisätä myös teiniaikojen suosikkeja. Metallicat, Nirvanat, Madonnat, Michael Jackson ja kaikki tällaiset. Ehkä vähän ABBA:akin.

Stressi on yksi muistiin negatiivisesti vaikuttavista asioista. Itse olet tunnettu artisti ja työhön kuuluu musiikin tekoa, kiertämistä ja julkisuudessa oloa. Millä keinoin pidät stressin kurissa ja miten perheesi reagoi ammattisi raskaampiin puoliin?

Olen oppinut jossain määrin aikatauluttamaan elämääni, joten en ehkä koe enää niin valtavaa painetta tai stressiä hoitaa asioita ajallaan. Pyrin siihen että olisi aikaa, mutta totta kai välillä on paljon asioita päällekkäin. Ja jos silloin on myös aviomiehellä asioita päällekkäin ja appivanhemmat ovat jossain niin sitten mietitään, mihinkä ne lapset saa hoitoon. Eli ei se työ vaan arki. Tässäkin tilanteessa täytyy miettiä että onko keikka sellainen mihin voi ottaa lapset mukaan. Ja miten ne lasten kouluhommat.

Siitä olen onnellinen että mies on samalla alalla ja hän tietää milloin minulla on tiukat tilanteet. Tällä hetkellä kaikki alkaa olla valmiina alkusyksyn levyjulkaisua varten, mutta kun se hetki lähestyy ja hommat jotka ovat nyt tekemättä ja ovat vielä silloinkin tekemättä, niin saattaa vähän itselläni pinna kiristyä, mutta mies ymmärtää sen.

Aivoterveyden ylläpitoon ja muistisairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu musiikin kuuntelun lisäksi monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja ajattelutoimintojen aktivointia. Tuleeko artistin kiinnitettyä huomiota näihin asioihin ja millä tavoin?

Kyllä mä pyrin siihen, että kaiken keskellä käyn säännöllisesti metsälenkeillä ja otan sitä omaa aikaa. Ja yritän nukkua. Jos yöunet menevät, niin se on tosi kettumaista. Ruokaan ja liikuntaan kiinnitän tosi paljon huomiota. Monena päivänä viikossa käyn niillä metsälenkeillä, salilla tai pojan kanssa golfaamassa. Ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen. Perusperheenäitinä tulee paljon pyöriteltyä ja aikataulutettua asioita ja perheen arkea. Aika usein saa aivot ylikuormitustilaan.

Pitkä ura takana ja monta keikkaa tehtynä. Onko joku jäänyt erityisesti mieleen?

On. Se johtuu ihan säästä. Kun teimme ensimmäistä tai toista vuotta festarikeikkoja, niin olimme Kokkolan Venetsialaisissa. Siellä satoi ja juuri ennen keikan alkua näytti siltä että taivaalta tulee musta hyökyaalto päälle. Ajattelin, että ei ole todellista ja meillä oli vielä pyrotekniikkaakin laitettu lavan eteen ja meidän jälkeen oli vielä Apulanta tulossa. Meidän rumpali kävi jotain tekemässä niille pyroille ja ne vain tussahtelivat ja kaverille tuli reikiä paitaan. Ajattelin että ei ole todellista ja ukonilmakin on tulossa, että onko meidän pakko mennä tuonne lavalle. No oli mentävä ja mentiinkin. Tämä on jäänyt mieleen sen takia, että itse olin niin huonoissa fiiliksissä, mutta se jengi oli siellä vesisateessa aivan märkinä ja aivan pähkinöinä ja ajattelin että jos nuo seisoo tuolla vesisateessa koko illan ja katsoo bändejä ja pitää hauskaa, niin meillä ei ole mitään hätää. Ikimuistoinen keikka. Vähän ehkä pelotti sähköasioiden puolesta ja että toimiiko tekniikka seuraavan päivän keikalla.

Monesti tuntuu että ne juuri keikat missä aluksi tuntuu että nyt ei ole tähdet kohdallaan, niin niistä tulee monesti niitä parhaita keikkoja. Tai jos on sellainen keikka ettei ole jengiä paikalla. Meillä oli kerran Kuopiossa keikkapaikka, joka oli kaukana keskustasta. Sinne oli bussikuljetus ja samaan aikaan Kuopion keskustassa oli joku Akateeminen Startti, jossa samaan rahaan näki monta bändiä ja me luonnollisesti hävittiin. Siellä oli ihan kourallinen jengiä, mutta sen muistan että se oli ihan sairaan hyvä keikka. Ensin tulee sellainen ”plääh” mutta sitten tulee se, että nyt näille paikalle tulleille vedetään oikein extrahyvä keikka, koska he ovat valinneet meidät näiden kaikkien joukosta.

Kuva: Nana Simelius

Paras keikkamuisto jonkun muun keikalta?

Niitä on aika monia. Mutta ehkä sanon pienimuotoisesti MEW:in keikan Nosturissa. MEW on sellainen bändi kun sen aikuisiällä löysin niin se kolahti ihan tajuttoman paljon. Meidän kitaristi sitä keikkabussissa soitteli. Ja kun sen bändin ensimmäistä kertaa näki ja sieltä tuli ”Snow Brigade”-laulu, joka on itselleni ihan mahtava, niin olihan se aika vollottamista. 

Toki on ollut muitakin artisteja, eikä vähiten se kun näki Madonnan Hannoverissa, Saksassa Confessions on a Dancefloor -kiertueella. Sitä naista oli diggailtu 7-8 vuotiaasta asti ja olin ajatellut että en ikinä näe sitä. Ja sitten kun hänet vihdoin näki ja Madonna tulee lavalle discopallon sisältä ja vaikka kiikareita joutui käyttämään (paikat niin kaukana), niin ei ollut enää yhtään niin hienoa nähdä hänet Jätkäsaaressa seuraavalla kiertueella. Tuo Confessions.. oli vaan niin superkiertue. Toki se levykin oli tosi hyvä.

Millaisia muistitekniikoita käytät laulujen sanojen muistamisessa?

Mulla on sellaiset aivot, jotka blokkaa tosi hyvin sellaisen oleellisen tiedon, eli jos pitää lukea vaikka tentteihin, niin pänttään sen ulkoa ja sitten unohdan. Mutta biisien sanat saattaa jäädä muistiin ekalta tai tokalta kuulemalta. Tai vaikka kesäteatterin vuorosanat tai yleensäkin kaikki joutava tieto jää tuonne muistiin tosi hyvin. Joten en tiedä mitä osaa aivoista minä sitten käytän. 

Olin Helsingin Casinolla mukana murhamysteerissä, jossa oli vuorosanoja ja biisejä joista tehtiin siihen ajankuvaan sopivia uusia sovituksia ja siinä oli tosi paljon biisejä, jotka tavallaan tiesin, mutta en ollut kuunnellut aktiivisesti. Silloin mä ajattelin että en opi näitä ikinä. Lähdin ajattelemaan niitä tarinan kautta ja mikä on se järjestys mitä siinä tapahtuu ja että niissä on jonkinlainen rimmaavuus, jolloin on helppo ajatella sanoja loogisesti.

Kyllähän laulajat myös lunttilappuja käyttää, mutta itse ajattelen että haluan olla ammattilainen jolla ei ole niitä hiton luntteja. Joskus olen kyllä joutunut turvautumaan. Se taisi olla joululaulukonsertti. Itsehän siihen sai valita biisin ja esimerkiksi ”Tonttu” on ihana biisi ja sitten kun valitset sen ja huomaat että tontulla on tekemistä kahdenkymmenen säkeistön verran, niin siinä saattaa lunttia tarvita.

Kuva:Nana Simelius

Miten pystyt vaikuttamaan laulujen tekstien tuottamiseen? Onko joku tietty paikka tai vuorokaudenaika jolloin luovuus on parhaiten esillä?

Pääsääntöisesti aamulla urheilen ja monet mun teksteistä olen tehnyt lenkillä. Ehkä silloin aamulla on ne tuoreet aivot. Olen myös istunut lasten nukkumaanmenon jälkeen yläkerran sohvalla, jossa monesti kuuntelen englanninkielistä musiikkia jota en tiedä ja mietin tekstejä. Eli uudesta englanninkielisestä musiikista saattaa yllättäen nousta esiin joku sana tai virke, jota mietin että mitä tämä voisi olla suomeksi ja sitten voi tulla sellainen ahaa-väläys, että tämähän on hyvä ja tähän voialkaa rakentaa biisiä tai se voi ratkaista jonkin hankalan kohdan lyriikoissa. Myös autossa saattaa tulla näitä väläyksiä ja sitten täytyy äkkiä kaivaa sanelin esiin.

Miten reagoit jos sanat unohtuvat keikalla? Millaisia tunnereaktioita se herättää?

Sitä onneksi tapahtuu harvoin. Mun pahin on ollut ensimmäisen äitiysloman jälkeen. Meillä oli ekakeikka Oulussa. Soundcheckissä kaikki oli ok. Jostain syystä unohdin soundcheckissä ”Vastaukset”-biisinsanat, jota oli kuitenkin vedetty jo satoja kertoja. Sitten mä ajattelin että muistan nyt sitten senkin, ei hätää. Sitten kun jätkät meni lavalle ja alkoivat soittamaan ”Älä riko kaavaa” ekana biisinä, niin tuli tunne, että mulla ei ole mitään hajua miten tämä melodia menee ja miten biisi menee. Sitten kävelen lavalle basistin viereen että ”miten tää biisi menee!?” Ajattelin että hitto tää on noloo, mutta sitten katsoin eturiviin ja sieltä alkoi kuulumaan ”Monesti sanoo rakkaus..” Siinä oli pieni epätietoisuus ja yleisö odotti että alan laulaa ja he alkoivat myös itse laulaa samalla hetkellä kun laulun piti alkaa. Silloin ajattelin että ”huh, kiitos teille”. Mutta joo, olen muutaman kerran muuttanut sanoja kun en ole muistanut. Mutta eipä nuo harmittamaan jää, ihan luonnollista, eikä yleisö aina niitä edes huomaa.

Kuva: Ville ”Unicorn” Tarhala

Mitkä asiat keikoilla ovat sellaisia, jotka häiritsevät keskittymistä?

Yleensä tekniset ongelmat. Jos monitoreista häviää kuuntelu tai keikkapaikan äänentoisto kyykkää. Tavallaan tuo keikan aloittaminen joka kerta uudelleen keskeytysten takia. Sitten joutuu tarkkailemaan yleisöä että kuuleeko ne, joka häiritsee vielä enemmän kuin se jos itse ei kuule. Epävarmuus tekniikasta on se pahin. Syksyn toinen keikka oli Tampereella ja se livestreamattiin Aamulehden sivuille ja meidän monitoritiski kyykkäsi keikan puolessa välissä ja itselle tuli täysiä koskettimet ja kitara ja mietin että mistäköhän saa laulun, että varmaan tosi kiva katsoa tätä kotisohvalta. Mutta kai se loppujen lopuksi ihan hyvältä kuulosti streaminkin kautta. Yleisössä jos joku alkaa tappelemaan. Eturiviin punkijat ovat pahimpia, mutta niihin jo kyllä puutunkin.

Alzheimer edetessään nuorentaa ihmisen ajatusmaailmaa ja loppuvaiheessa sairastunut saattaa elää ikävuosia 10-20. Millainen Irina silloin olisi hoitajien ilona?

En ollut kyllä kauhean angstinen. Aika iloinen, sosiaalinen ja myös silloin tarvitsin sitä omaa tilaa. Jatkuvasti liikkeessä oleva. Silloin oli monta rautaa tulessa, kaikkea piti kokeilla, säätää ja säheltää. Paljon kaverikuvioita, bändikuvioita ja opiskelujuttuja. Huoneessa soisi varmaan grungebändit Nirvana ja Pearl Jam. Mahdollisesti myös Megadeth. Kymmenenvuotiaana pop vaihtui rokkiin. Iron Maideniin en koskaan lähtenyt.

Kuva: Nana Simelius
Poster Design: Ville ”Unicorn” Tarhala

Haastattelu: Marko Mustiala