Haastattelu: Aapo Niininen ja Kimmo Numminen / Kalevauva.fi

Kuva: Riikka Kantinkoski

Mikä sai teidät lähtemään mukaan kampanjaan?

Aapo: Hyväntekeväisyyspuoli on meillä ollut alusta asti se, että kun meidän materiaali tulee muualta, niin on mukava antaa välillä takaisinkin. Tämän kampanjan aihe on tosi mielenkiintoinen ja se on vaikuttavaa miten voimakkaasti musiikki pystyy vaikuttamaan muistiin. Viime jouluna ukkini muisteli kuinka hänen isänsä lauleli lauluja kovaan ääneen tullessaan metsältä tai pellolta ja on itse asiassa kirjoittanut niitä ylöskin ihan sanasta sanaan. Se on vaikuttavaa, miten hyvin laulut ja musiikki voivat jäädä mieleen, vaikka muistikuvasta voi olla vaikka yli 70 vuotta aikaa.

Mekin ollaan puolitosissaan vitsailtu siitä, että ollaan uusia Elias Lönnroteja, koska hänkin keräsi lauluissa ja runoissa säilynyttä kansanperinnettä. Musiikki on niin tehokas formaatti tarinoiden, tietojen ja perinteen säilyttäjänä. Se varmasti on tässä se musiikin voima. Hittibiiseissäkin käytetään tarkoituksella paljon toistoa. Halutaan maksimoida se muistettavuus. Tehdä ”unohtumattomia” kappaleita.

Kimmo: Jos johonkin hyvään voi lähteä mukaan tällä meidän hassuttelujutulla, niin kyllä me aina lähdetään, jos vain suinkin mahdollista. Ja tietenkin jos pystyy jotain konkreettista hyvää tekemään, niin sen parempi. Tämä on aiheensa sellainen, joka on itselleni tuttu musiikinopettajan opintojen kautta. Miten musiikki vaikuttaa aivotoimintaan ja kuinka paljon hyvää se voi tehdä. Olen myös nähnyt konkreettisia esimerkkejä siitä, kun olen käynyt soittelemassa musiikkia vanhainkodeissa. Siellä voi olla ihmisiä, jotka eivät muista omaa syntymäpäiväänsä, mutta silti saattavat laulaa ”En etsi valtaa loistoa” kaikki säkeistöt ulkoa. Johonkin aivolokeroon se musiikki vaan tuntuu porautuvan.

Suomessa on muistisairaita tai muistiongelmista kärsiviä 400 000. Onko teillä omakohtaisia kokemuksia läheisen muistisairaudesta?

Aapo: Mulla ei ole kauheasti omakohtaisia kokemuksia muistisairauksista. Totta kai esimerkiksi vanhemmissa sukulaisissa voi joskus huomata normaalia iän vaikutusta muistiin. Varmaankin myös sen takia, että ei ole läheistä kokemusta aiheesta, olisi omissa tiedoissa ja tietämyksessä paljon parantamisen varaa.

Kimmo: Isovanhempien kanssa on tullut soitettua ja laulettua Tapio Rautavaaraa ja muuta nuoruuden musiikkia ja hyvin sanat muistuu mieleen vaikka muisti olisi muuten jo hieman vanhemmiten heikentynyt. Se on hienoa laulaa heidän kanssaan yhdessä. 

Olen yrittänyt isovanhemmilleni Kalevauva-konseptiakin vähän avata, että esimerkiksi jos joku kirjoittaa vaikka lehden mielipidepalstalle niin me tehdään siitä kirjoituksesta biisi. He eivät siis pahemmin käytä tietokonetta. Mutta he ovat kyllä tykänneet siitä, jos olemme olleet jossain aamu-tv:ssä tai muuten telkkarissa esiintymässä tyyliin ”olipas teillä hienot puvut siellä ja olitte tosi tyylikkäitä”.

Kuva: Mirva Uotila

Musiikilla on tutkitusti positiivinen ja kuntouttava vaikutus aivojen toimintaan. Millainen musiikki itseäsi rentouttaa ja tuo positiivisen fiiliksen?

Aapo: Mulla se menee moneen kategoriaan. Itse sanon “turvamusaksi” sellaista musiikkia, jonka osaa läpikotaisin ja jossa ”ei tule yllätyksiä”. Eli vaikkapa on kaikki ne klassikkolevyt joita on tullut kuunneltua elämän aikana niin paljon että ne muistaa alusta loppuun. Mua myös välillä viehättää se, kun tulee kipinä laittaa joku vanha suosikki soimaan, ja kuunnellessa huomaakin jotain uutta, tulee sellaisia ”tuota en muistanutkaan” -fiiliksiä. Näin vähän musanörttinä tulee huomattua pieniä juttuja tyyliin ”niin tuolla oli tuo mandoliinikin taustalla, miten mä olen voinut unohtaa tuon”. Tuo tutun ja uuden yhdistelmä on innostava.

Soittamisen kanssa on vähän sama juttu. Jos treenaa vaikka jotain uutta ja haastavaa, niin onhan se tosi stimuloivaa ja sillä tavalla myös inspiroivaa. Mutta jos haluaa rentoutua tai vaan pitää hauskaa, niin tulee myös sitten soitettua jotain tuttua, jolloin se on samaan aikaan soittamista, mutta myös musiikin kuuntelua.

Kimmo: Olen lukenut tutkimuksista, että oma mielimusiikki rentouttaa ja lievittää stressiä. Sen olen huomannut, että jos olen tosi stressaantunut tai vaikka on ahdistunut fiilis, niin silloin ei välttämättä tee mieli kuunnella uutta tai tutkia jotain mielettömiä uusia löytöjä, vaan laittaa mieluummin Neil Youngin ”After the goldrush”-levyn soimaan, mikä varmaan on itselläni kaikista eniten kuunnelluin levy. Tietää jokaisen iskun ja tapahtuman levyllä, mutta siitä vaan tulee hyvä ja rentoutunut fiilis. Nyt kun meillä on ollut studiopäiviä ja keikkapäiviä ja on ollut vähän liian ”täynnä” musiikkia, niin olen laittanut ambient-musiikkia soimaan ja Brian Enon ”Music for Airports” oli aika rauhoittava ja rentouttava myös.

Hoivatahtoon voi laittaa listan musiikista, mitä haluaa kuunnella jos on itse niin huonossa kunnossa ettei sitä pysty enää ilmaisemaan. Mitä levyjä teidän ”Musiikkitestamentista” löytyisi?

Aapo: No ainakin kotoa ja lapsuudesta tuttua musaa, eli siellä voisi olla vaikkapa Maaritia. Sitten musaa siltä ajalta kun todella innostui musiikinteosta ja rupesi treenaamaan kitaraa ja muuta. Eli Bob Dylania, Neil Youngia & Joni Mitchellia ainakin. Sitten toivoisin että osa biiseistä olisi sellaisia joita en nyt vielä tiedä, ja jota ei ole vielä ehkä julkaistukaan. Sellaista musaa jota olen kuunnellut juuri ennen sairastumista. Eli ei pelkästään lapsuus- ja nuoruusmuistoja, vaan kaikkea joka on koskettanut elämän varrella.

Tuo musiikkitestamentti kuulostaa ihan älyttömän hyvältä. Nyt kun ajattelee, niin tuollainen musiikkitestamentti pitäisi olla kaikilla ja onkin hyvin erikoista etten ole sitä koskaan edes ajatellut. Hyvä kun kysyit tämän kysymyksen, ensimmäistä kertaa joku kysyi minulta tällaista!

Kimmo: Onpas hyvä pointti. Täytyypä heti alkaa kirjoittelemaan noita ylös. Sehän olisi aivan hirveää jos joutuisi kuuntelemaan jotain mitä ei halua. Soittolista voisi olla tyyliin Lasse Kurjen ”Rakkaudesta”, mikä on hyvä radio-ohjelma ja mitä on tullut nuoresta asti kuunneltua. Ehkä siinä voisi olla jotain uuttakin. Jos tämän oikeasti tekisi ajatuksella, niin siihen poimisi tärkeitä biisejä elämän kasvukohtien varrelta. Sanotaan että hyvin kuratoitu Lasse Kurjen soittolista. Minä luotan siihen. Hän voisi olla tällainen musiikkitestamentin hoitaja, perunkirjoittaja.

Kuva: Mirva Uotila

Onko Kalevauva.fi teidän päätyö? Monet käyvät keikoilla vastapainona arjen raadantaan. Mikä teillä on se vastapaino arkeen?

Aapo: On päätyö, muutakin keikkaa kyllä teemme, mutta Kalevauva.fi on päätyö. Kyllä tuo keikoilla asiakkaana oleminen on myös sitä vastapainoa. Siinä on myös uusi ulottuvuus, kun tietää ettei tarvitse itse olla lavalla. Se on kuitenkin niin eri juttu. Se voi olla tosi miellyttävää vaan nauttia keikasta. Eri muodossa kaikki kulttuurin kuluttaminen on hyvää vastapainoa. Yrittää ehtiä lukea kirjoja ja katsomaan sarjoja ja välillä käydä teatterissa. Se on kuitenkin sen verran eri kuin mitä itse tekee. Vaikka mekin tehdään musavideoita yhdessä, niin on se mulle rentoutumista kun katsoo hyviä musavideoita tai sketsejä. Musan ja huumorin kuluttaminen on itselle tärkeää, vaikka se onkin ammatti. Toivottavasti se ei muutu ikinä.

Kimmo: Ehkä tuossa asiakkaana keikoilla käymisessä tulee joskus katsottua sitä myös töiden kannalta, eli vaikka se on kivaa niin se ei ole absoluuttinen irtautuminen työasioista. Kyllä keikoilla käyminen on kivaa ja samoin komedioiden katsominen, joskus katsotaan kimpassakin ja haetaan inspiraatiota, mutta on siinä kuitenkin se työmoodi vähän taustalla. Urheilussa, vaikka koripallossa tulee täysi irtautuminen työasioista. Siinä ei tule ikinä mitään sellaisia ideoita että tätä voisi tehdä keikoilla. Siinä vaan keskitytään pelaamiseen ja palloon saamiseen pussiin ja se on ihan muuta kuin musaan tai bänditoimintaan liittyvä toiminta. Videopelaaminen tai esimerkiksi keikkareissuilla pöytäjalkapallon pelaaminen tai sitten huojuvan tornin pelaaminen keikkaporukalla.

Onko joku teidän omista keikoista jäänyt erityisesti muistiin ja miksi?

Aapo: Niitä on paljonkin, mutta voisin nostaa Linnan juhlien jatkot 2018, koska siinä oli sellainen konsepti että me tehtiin uusi kappale illan aikana Suomen kansan twiiteistä tunnisteella #linnanjuhlat. Se oli myös aikamoinen muistikamppailu itselle. Kappale valmistui ihan lopullisesti 8 minuuttia ennen suoraa tv-vetoa ja ehdittiin se mennä kerran kunnolla läpi ja hirveällä kiireellä lavalle. Muistan että se oli äärimmäisen stressaava kokemus ja ”ei koskaan enää” -fiilikset oli päällä. Jälkikäteen fiilis oli kuitenkin erittäin hyvä!

Kuitenkin kun musiikkia esitetään jossain stressaavassa tilanteessa, niin se on yleensä sellaista minkä jo osaa hyvin ja se tulee selkäytimestä eikä lähimuistista. Olihan meillä siinä iPad apuna, mutta eihän musaa esittäessä pysty koko aikaa sanoja katsomaan. Se vie läsnäolon täysin. Se vieläkin ihmetyttää miten ne sanat tuli kuitenkin oikein, koska se olisi voinut mennä todella huonosti ja olisi voinut unohtaa soinnut yms., mutta kyllä se kuitenkin vaan onnistui.

Kimmo: Nuo Linnan juhlat oli kyllä hyvä haaste ja kiva kokemus. Aina kun on hyvä meininki ja porukka laulaa biisejä mukana, niin kyllä ne jää mieleen. Ensimmäinen Provinssikeikka 2017 amfiteatterissa yllätti täysin. Se porukan määrä oli huikea ja kaikki eivät edes mahtuneet sinne ja fiilis oli älyttömän hyvä. Se oli kova.

Kuva: Mirva Uotila

Mikä on paras keikka, jossa olet itse ollut asiakkaana?

Aapo: Vaikea kysymys. Monesti on ollut keikka jonka jälkeen sanonut että tämä menee TOP-5-keikkoihin. Nyt muistaa sen fiiliksen mutta ei muista mikä siitä teki niin hyvän. Vastaan tähän, että se on Fröbelin Palikat ysärillä, koska se on ensimmäinen keikka jonka muistan. Mä muistan miltä siellä salissa näytti. Se saattoi olla myös eka live-keikka, jonka näin. Ja sen on pakko olla ollut hyvä ja vaikuttava, koska muistan sen vielä. En nyt muista biisilistaa tietenkään ulkoa. Mutta vastaan tuon, koska se on jäänyt niin hyvin mieleen.

Kimmo: Olen käynyt katsomassa Neil Youngia aina kun ollut mahdollisuuksia lähteä Eurooppaan tai jos se on ollut Saksassa, niin ollaan matkustettu yhden kaverin kanssa jo kolmisen kertaa sitä katsomaan. Neil Young Crazy Horsen kanssa on pari kertaa tullut näillä reissuilla nähtyä. Ne ovat olleet kovia keikkoja. Ikimuistoisia reissuja kun on lähtenyt johonkin Berliiniin varta vasten tai Mainz-nimisessä paikassa joen rannalla oltiin kerran katsomassa kun Neil Young soitti Crazy Horsen kanssa. Jotenkin niihin yhdistyy kokonaisvaltainen kokemus jossain reissuissa. Sitten olen käynyt katsomassa Ryan Adams & The Cardinalsia Red Rocks-amfiteatterissa Coloradossa joka on jäänyt mieleen maagisena kokemuksena.

Aivoterveyden ylläpitoon ja muistisairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu musiikin lisäksi monipuolinenruokavalio, säännöllinen liikunta ja ajattelutoimintojen aktivointia. Tuleeko artistin kiinnitettyä huomiota näihin asioihin ja millä tavoin?

Aapo: Ennen tuli lounaalla mätettyä kunnon ruokakoomat ja siinä meni pari tuntia. Työteho on parantunut kun syö järkevämmin. Keikkareissuilla on taas omat haasteensa ruoan suhteen. Syödään kun keretään ja sitten kun on hirveä nälkä, niin on vaikea sanoa ei sille pizzalle tai burgerille. Silloin kun ei ole keikkaa, niin siihen ruokaan tulee se vastapaino, eli syödään säännöllisemmin ja terveellisemmin ja käydään salilla ja on vähän detox-kuuria. Työmatkat ovat aina vähän sellaisia erikoistilanteita. En tiedä miten jotkut tekee sen että saattavat olla vuodenkin kiertueella. Se varmasti vaatii vahvaa itsekuria.

Kimmo: Mietittiin, että jos jätetään sipsit pois raiderista kun seuraava kiertue alkaa. Meillä on tuolla Vallilassa studiot ja ollaan sieltä löydetty hieno uusi lounasravintola Brindavan ja siellä on herkullista kasvisruokaa, joka on tosi raikasta. Aina kun siellä käy syömässä, niin on virkeä olo heti sen jälkeen jos vertaa pizzalla ja kaljalla käymiseen kesken työpäivän. Sitten on kyllä aivan jumissa. Ja kyllä liikunnan merkityksen on huomannut tässä vanhemmiten. Pakko olla liikuntaa, muuten ei järki juokse.

Sen verran tulee mietittyä tuota, ettei tee Olavi Uusivirran bändin lanseeraamaa ”ruokavirhettä” eli ettei syö liian lähellä keikkaa, koska syöt mitä tahansa puoli tuntia ennen keikkaa, niin ei siitä tule mitään siellä lavalla. Sopivasti syö paria tuntia ennen keikkaa. Tuo Uusivirran bändi on kuulemma lanseerannut muitakin virheitä, ruoka-juoma-sauna-seksi- ja univirhe. Eli ei mitään näistä juuri ennen keikkaa.

Alzheimer edetessään nuorentaa ihmisen ajatusmaailmaa ja loppuvaiheessa sairastunut saattaa elää ikävuosia 10-20. Millainen Kalevauva.fi olisi silloin hoitajien ilona?

Aapo: Itsellä on ainakin sellainen fiilis, että koko ajan menee parempaan suuntaan oma persoonallisuus. Olen muistaakseni ollut nuorena aika rauhallinen. Silloin kiinnosti tosi paljon tietokoneet, lanit ja Assembly oli kovia juttuja. Kämppään pitäisi tuoda tietokone ja varmaan asentelisin jotain linuxia. Kitara oli kyllä silloinkin sylissä ja rumpuja olen soittanut aina. Veikkaan että muistot pyörisivät silloin paljon harrastusten ympärillä. Netti oli kanssa kova juttu. Muistan kun kiinteät internet yhteydet tulivat, tuntui uskomattomalta, että pystyi olemaan netissä, vaikka joku puhui lankapuhelimeen. Se oli hienoa.

Kimmo: En välttämättä itse haluaisi viettää aikaa teini-ikäisen itseni kanssa. Toivotaan läheisten kannalta että se asettuisi niihin muistoihin kun olin parikymppinen.

Kuva: Mirva Uotila

Onko suunnitteilla biisiä muistisairaudesta?

Aapo: Tämän haastattelun jälkeen tuntuu siltä että haluaisi tietää enemmän muistisairauksista ja niiden kanssa toimimisesta. Se on jännä miten vähän niistä tietää, vaikka se on selvää että iso prosentti ihmistä tulee niistä jossain vaiheessa kärsimään. Ennen kun me voitaisiin tehdä biisi siitä aiheesta, niin meillä pitäisi olla niistä oikeaa tietoa. Tuntuu että niistä aiheista tulee parhaat kappaleet, joissa on jotain kosketuspintaa. Se ei saisi olla tyyliin ”vaan huumoria aiheesta”, eli se pitäisi tehdä oikeasta kulmasta ja se toisi tsemppiä ja hyvää mieltä. Arvostusta unohtamatta.

Kimmo: Meillä on yksi kappale nimeltään ”Vanheneminen on ihanaa” ja se on tulossa seuraavalle levylle. Siinä käsitellään vanhenemista, mutta muistiasioita ei niinkään. Kyllähän tuosta keksisi, täytyisi vähän käsikirjoittaa ja katsoa millainen tulisi. Täytyisi myös miettiä tarkkaan niitä henkilöitä, joille se on kipupiste ja sairaus koskettaa, että miten sen saisi sellaiseksi että se ei tuottaisi pahaa mieltä. Jos biisillä olisi hyvät tarkoitusperät ja sillä saisi vähän kevennettyä sairastuneen ja omaisten taakkaa, niin mielellään sitä lähtisi tekemään. Hurtti huumori on myös vapauttavaa ja sitä olisi hyvä olla.

Me kerätään tekstejä nykyään muiltakin foorumeilta, mutta jos otamme tekstin Vauva-foorumilta, niin meillä on yhteistyösopimus Vauva-lehden ja vauva.fi -foorumin kanssa, jossa kaikista niistä biiseistä menee puolet sanoituksen tekijänoikeustulosta hyväntekeväisyyteen Vauva-lehden päättämään kohteeseen, joka on Ensi- ja Turvakotien Liitto. Jos joskus lähtisi tekemään muistibiisiä, niin siinä voisi olla tuollainen puoli eli joku prosenttiosuus esim. Muistiyhdistyksen toimintaa tukemaan.

Kuva Riikka Kantinkoski
Poster Design: Ville ”Unicorn” Tarhala

Haastattelu: Marko Mustiala

Toimistomme on avoinna